Prologi

 Tunti. Hengitä syvään. Tunti. Täydellisyyden tavoitteleminen on typerää. Puoli tuntia.

 Nouse ylös. Toimi.

 "Pystyn siihen kyllä. Vain kerran kuukaudessa. Kaksitoista kertaa vuodessa."

Keiju sinä olet, et ihminen. Hyst! Anna minun keskittyä.

XXX

 Ihmiset ovat tyhmiä. Vaikka kaltaiseni olennot omaavatkin paljon enemmän hyödyllistä tietoa kuin kuolevaiset, olemme yhtä tyhmiä. Niin täydellinen esimerkki, jos siis uskomme täydellisyyteen, oli ehdottomasti päätökseni juoda lasillinen.

 Tunsin nesteen valuvan kurkustani alas, maistoin edelleen ihanan, humaltavan juoman.

 Aika pysähtyi hetkeksi kuullessani äänen.

 "Oletteko kunnossa neiti? Viherrätte, oletteko sairas?"

 "Kovin ystvällistä, kiitos. Mutta olen kunnossa," totesin hiljaa hymyillen vienosti.

 "Saanko tarjota vielä yhden?" Hän kysyi ja soi minulle hymyn, pienen ja kauniin.

 "Vaikken usko yliluonnollisuuksiin, voisin sanoa sinun olevan hyvin erityinen."

 "Niin... Yliluonnollisuuksista en puhuisi, mutta niin tekin. Ensimmäinen aidosti kohtelias kuol... ihminen."

 Mies hymähti ja totesi "en sanoisi itseäni kohteliaaksi. Unohdin esittäytyä". "Aragorn."

 "Rosalind."

 "Kiitos. Toivoinkin aina tapaavani jonkun Rosalind-nimisen," Aragorn sanahti tyynellä äänellä, hymyillen kuitenkin hyvin haikeasti.

 "Toiveet on tehty toteutettaviksi."

XXX

 "Minun on nyt aika lähteä, herra... Tarkoitin Aragorn."

"Saanko soittaa sinulle?"
"Et. Mutta voit tulla käymään."

XXX


Toivon suuresti että piditte aloituksesta. Olen haikaillut yliluonnollisuuksien perään jo pitkään, mutta enpä ole mitään saanut aikaiseksi. Nyt sain! ;) Blogin ulkoasu on vielä hieman hakusessa, mutta koitetaan pärjätä. Jos teitä kertyy paljon, saatan uskaltaa lisätä Lukijat-boksin. Linkitystä saa kysellä! :)